Hyppää sisältöön

Leike Ilkka – lehdestä Pohjanmaa 24.2. 2011

Kategoriassa Ajankohtaiset

Spoon Riverin ihmisten äänet

Pimeys, ukkonen jyrähtelee, salamat leiskuvat. Majatalon isäntä torkkuu penkillä, piika pöydässä ja posetiivari pää soitintaan vasten.
Pimeydestä kuuluu huuto: ”Tännepäin, tuolta pilkottaa valoa!”. Joukko eksyneitä kompuroi majatalon suojaan.

SEINÄJOKI Joukko pikkukaupungin asukkeja harhailee tästä elämästä poistuttuaan matkalla tuonpuoleiseen. Onko kysymyksessä siis jonkinlainen makaaberi zombitarina?

Ei. Näyttämöllä on tamperelainen Näkövammaisteatteri Sokkelo ja alkamassa on esitys, joka pohjautuu Edgar Lee Mastersin klassikkoon Spoon River antologia. Erkki Auran sovituksena se on saanut lisänimen Lemmenjoki.

– Jokainen rooli on tavallaan pienoisdraama, monologi, joiden kohtaamisesta syntyy nokkelaa dialogia ja draamaa, ohjaaja kuvailee.

Mastersin vapaamittainen runoteos on vuodelta 1915. Siinä parisataa pikkukaupungin kuollutta asukasta runoilee hautakivensä muistokirjoituksen. Teos on samalla kertaa syvällisen koskettava ja humoristinen.

Esitys on tekstilähtökohdastaan huolimatta toiminnallinen. Se sisältää musiikillisia väliheittoja, temaattisia siltoja.

– Olemme antaneet tilaa improvisaation tyyppiselle toiminnalle, vaikka esitys ei olekaan improvisoitua.

Esitys elää sananmukaisesti ajassa. Siitä ovat osoituksena päivän lehdet, jotka tuovat viestiä tämänpuoleisesta.

Sokkelon periaatteena on sen toimintaan osallistuvien oman luovuuden ja ohjatun taiteellisen työskentelyn yhdistäminen. Lähtökohtana on näyttelijän oma persoona.

Sokkelon näyttelijät ovat amatöörejä, mutta työtavassa pyritään ylittämään amatööriteatterin tyypilliset ongelmat esimerkiksi äänenkäytössä.

– Jokainen harjoitus on itsenäinen tapahtuma, jossa pyritään oman luovuuden herättämiseen ja ilmaisun tukosten poistamiseen.

Auran kirjoittama ja säveltämä teos on siis hahmollaan olemassa, mutta se elää ja kehittyy harjoitusprosessin ajan. Osittain kuljetaan näyttelijöiden luovuuden ehdoilla, osittain ohjaajan näkemysten mukaan.

Tässä työtavassa valmis teksti ja musiikki eivät ole päämäärä. Muoto ja sisältö elävät luovasti ryhmän mukana. Varsinainen esitystilanne voi sisältää myös väljyyttä ja mahdollisuuksia improvisaatiolle. Ohjaaja on koko ajan itse läsnä myös esitysten aikana näyttämöllä.

Näkövammaiset ja sokeat käyvät aktiivisesti teatterissa.
Kuvailutulkinta on keino, jolla voidaan selventää ja syventää
teatteriesitystäa. Näkövammaisella on kuuloke, johon kuvailutulkki puhuu toiminnan pääpiirteet esityksen aikana.

Tulkkeja koulutetaan meillä harvakseltaan. Joukossa on myös eräitä ammattinäyttelijöitä, joita tämänkaltainen kokemuksellinen työskentely kiinnostaa.

– Valitettavasti vain kuvailutulkkauksen tekniset valmiudet ja kustannukset ovat vielä ongelmia, Erkki Aura kertoo.
Sokkelo Seinäjoen nuorisokeskuksen (vanha kaupunginteatteri) näyttämöllä lauantaina 26.2 klo 18.00. Sovitus ja ohjaus, musiikki ja säestys Erkki Aura. Tekniikka: näyttelijä Jorma Markkula.

Yksi Spoon Riverin elämänkohtaloista: nuorena Margaret Fuller Slack (Elisa Pitkäjärvi) unelmoi kirjoittamisesta. Kahdeksan lapsen synnyttämisen ja hoitamisen jälkeen aikaa siihen ei jäänyt. Hän kuoli pestessään nuorimmaisensa pyllyä.
Kuva HARJOITUKSISTA: Erkki Aura

Kommentoi ensimmäisenä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *