Teatteri Sokkelo

Teatteriyhdistys Sokkelo - Se aito Tamperelainen Näkövammaisteatteri
- The Finnish Blind Theatre

 

 


Etusivu

Esittely

Liity jäseneksi

Erkki Aura

Näyttelijät

Näytelmät

Artikkelit

Yhteystiedot

Palaute

kuva näkövammaisteatteri Sokkelo ry tuotannosta
 

artikkelit




Apu- lehden artikkeli



Näyttämöllä vaikkei näkisikään
11.9.2017

Nuori huutolaispoika Ville Porttikivi on juuri myyty paimenpojaksi kahdella markalla. Terttu Pesonen-Säilä avustaa.
Näkövammaisteatteri Sokkelon näytelmä esittää satavuotisen Suomen historian vaivaishuutokauppoineen ja sisällissotineen. Samalla se ravistelee keskustelua sokeiden asemasta yhteiskunnassa.

Eletään 1800-luvun loppua, ja Kangasalla käydään huutokauppaa.

Kaksi hyväkuntoista ja käsistään kätevää sokeaa nuorta, tarjotaanko kaksitoista markkaa? huutaa meklari, joka myy sokeita kuin esineitä markkinoilla.

Tilallinen isäntä lupautuu pulittamaan kokonaiset seitsemän markkaa.

Kohtauksessa kuvataan aikaa, jolloin sokeutta pidettiin jonkinlaisena jumalallisena rangaistuksena ja sokeiden ihmisarvoon suhtauduttiin halveksuvasti.

Näkövammaisteatteri Sokkelon näytelmä Valkoisen kepin matkassa kertoo sokeiden ja näkövammaisten historian vaivaishuutokaupasta ja sisällissodan tapahtumista kohti edistyksellisempää yhteiskunnallista muutosta ja nykyaikaa.

Väliin mahtuu myös kuvaus siitä, miten pistekirjoituskirjeenvaihdon avulla päädytään lopulta naimisiin ja miten sokeiden yhteiskunnallinen asema pikkuhiljaa ottaa edistyksen askelia. Teos ei silti sano, että yhteiskunnasta olisi tullut täydellinen.

Näytelmä siirtää huomion yksilön aistimellisista vammoista yhteiskunnan rakenteisiin ja osoittaa niihin kätkeytyvää näkövammaisten syrjintää. Se kuvailee sosiaalista todellisuutta, jossa sokeat ovat eläneet ja elävät edelleen. Näyttelijöistä suurin osa on sokeita tai vaikeasti heikkonäköisiä.

Eveliina Ruhalahti, 36, on ollut lapsuudestaan asti täysin sokea. Juice Leskisen kappale Rakkauden haudalla saa Eveliinan esittämänä teatterilavalla uuden merkityksen taiteellisena ilmaisumuotona: ”Saatan kohtaa vaikeudet silmästä silmään, saatan olla hiljaa jos niin vaaditaan…”

Laulaessaan hän käyttää pistekirjoitusta apunaan. Venäläisen teatteriohjaajan ja -teoreetikon Konstantin Stanislavskin lanseeraama termi tunnemuisti tarkoittaa, että näyttelijä käyttää omia muistojaan ja niihin liittyviä tunnetiloja roolin rakentamiseen.

Olin tehnyt itselleni jonkinlaisen kynnyskysymyksen siitä, voinko näytellä, vaikka en itse näe esitystä, Ruhalahti sanoo.



Näyttelijät hyödyntävät näyttämöllä erityisesti kuulo- ja tuntoaistia. Lattialla on teipattuja kumimattoja, jotka auttavat tilan haltuunottoa ja tuovat turvallisuudentunnetta. Lavalla liikkuminen vaatii rohkeutta. Näkövammainen hahmottaa tilan jalkojensa avulla siinä missä näkevä näyttelijä luo suhteen tilaan katseellaan.

He, jotka aistivat valoa, voivat hyödyntää seinillä ja lattiatasossa olevia kontrastivaloja. Myös vastanäyttelijöiden äänet ja kosketus helpottavat liikkumista ja kohtausten rytmiä. Erkki Auran käsikirjoittama ja säveltämä näytelmä on esitetty ensi kerran Näkövammaisten satavuotisjuhlassa vuonna 2009. Näyttelijät antavat tunnustuksensa Auran työlle, jossa ihmisarvo ja elämän moninaisuus tulevat aidosti esiin.



Lavalla on myös näkeviä avustajia, mutta katsojan tehtävä ei ole miettiä, ketkä näkevät ja ketkä eivät. Teoksen syvyys on sen sisällössä.

Näkövammaisen identiteettiä on vaikea muuttaa, ellei yhteiskunta anna siihen lupaa. Silloin se täytyy tehdä omatoimisesti. Se on tämän teatterin tarkoitus, sanoo Santtu Salminen, 40, Näkövammaisteatterin johtaja ja näyttelijä.

Salminen muistaa opiskeluajoiltaan, kuinka hänen sokeuttaan korostettiin esimerkiksi muiden opiskelijoiden esittäytyessä pelkillä etunimillään.

Meissä kaikissa on kykyjä, jotka ovat piilossa ja unohtuvat, kun keskitytään pelkästään aistirajoituksiin, Salminen sanoo.



Ihmisen identiteetti on monenkirjava: näkövammaisuus ei saa olla tekijä, joka määrittää koko ihmisyyttä ja roolia yhteiskunnan tasavertaisena jäsenenä. Yhä edelleen virkailijat puhuvat avustajille, vaikka asioitaan hoitava ihminen olisi aivan vieressä.

Näkövammaisuuteen liittyy myös yhteiskunnallisia tabuja ja vähättelyä. Edelleen ihmetellään, voivatko sokeat perustaa perheen tai opiskella yliopistossa.

Suomi oli viimeisiä EU-maita, jossa täydet ihmisoikeudet vammaisille takaava YK:n yleissopimus ratifioitiin. Tämä tapahtui vasta toukokuussa 2016.

Teknologinen kehitys – pistekirjoitus, opaskoirat, erilaiset lukulaitteet ja ääniopasteet – ovat helpottaneet näkövammaisten arjen sujuvuutta, mutta ihminen kaipaa sosiaalista elämää, yhdessä tekemistä sekä yhteenkuuluvuuden ja onnistumisen tunteita. Ja sitä, että yhteiskunta osoittaisi ymmärryskykyään ja tukisi elämää ilman, että perusoikeuksien toteutumisesta joutuisi tappelemaan kynsin hampain.

Teatteritoiminta tarjoaa parikymmenhenkiselle ryhmälle mahdollisuuden itseilmaisuun. Sen jäsenet ovat tiiviisti tekemisissä myös näyttämön ulkopuolella.

Minulle on luontevaa toteuttaa itseäni osana suurempaa porukkaa, sanoo näyttelijä ja kitaristi Jussi Ritvasalo, 38.

Teatterilla on tärkeä rooli elämässäni, sanoo Sokkelon nuorin jäsen, 18-vuotias Ville Porttikivi. Hän liittyi porukkaan helmikuussa.

Avustusrahoitus on jo pitkään ollut niin pientä, että teatterin jatkuvuus on uhattuna. Ilman riittäviä resursseja yhteisön on vaikea pitää yllä toimintaansa. Näkövammaisteatteria ohjaavat rahan sijaan eri intressit, kuten oman äänen esiintuonti ja yhteisöllisyys.

teksti Johannes Roviomaa

Spoon River, antologia tamperelaisittain


Teksti Annami Poivaara
Tamperelainen näkövammaisteatteri Sokkelo täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta.
Tamperelainen näkövammaisteatteri Sokkelo on tänä vuonna saanut juhlia ensimmäisiä pyöreitä juhlavuosiaan täytettyään kymmenen vuotta: onneksi olkoon! Tästä teatteri saa paljolti kiittää kantavia voimiaan Ritva Salosta ja Keijo Ojalaa.
Viime vuonna Sokkelo menetti teatteria siihen saakka luotsanneen ohjaajansa, teatterijohtaja Erkki Auran, mutta kunniakkaasti teatteri on siitä selvinnyt. Ohjaajan vastuun on rohkeasti ottanut Santtu Salminen. Hän on ohjannut uuden kokonaisuuden Spoon River Antologiasta, jolla Sokkelo oli nyt vuoden tauon jälkeen mukana Tampereen teatterikesässä.
Amerikkalaisen kirjailijan Edgar Lee Mastersin klassikkoteos kertoo edesmenneiden asukkaiden elämänkohtaloista ja pikku salaisuuksista: he tulevat haudan takaa niistä kertomaan.
Sokkelon esityksessä kertomukset eivät jää kuolleiksi vaan henkilöt heräävät elämään ja kaikki tapahtuu tässä ja nyt hyvin toden tuntuisesti. Roolien vaihto oli tehty sujuvasti ja monologit punoutuivat mukavasti yhteen, niin että syntyi kokonaisuuden vaikutelma. Siitä ohjaaja saa kiitoksen. Esitystä oli mukava katsella.
Rooleista nousi kaksi helmeä. Toinen oli Eveliina Ruhalahden runoilija, joka oli todella herkkä esitys ja Outi Lehtisen kitaratuki korosti sen haurasta kauneutta. Toinen oli Ritva Salosen Daisy Fraser, joka hurmasi aitoudellaan.
Katsoja sai poistua esityksestä yhtä arvokasta kokemusta rikkaampana. Mieli oli herkistynyt ja jäi odottamaan lisää. Sokkelolla on hyvät mahdollisuudet täyttää odotuksia.

Näytellä voi, vaikka ei näe


*** Satakunnan Kansa syksy 2015 ***

Teatteriryhmä Sokkelon näyttelijöistä suurin osa on näkövammaisia. Ryhmä esitti lauantaina Porissa osia Edgar Lee Mastersin klassikosta Näyttelijät eläytyivät haudan takaa entistä elämäänsä ruotiviksi vainajiksi.
Sokkelon esityksessä pääosaa ei varastanut esiintyjien näkövammaisuus, vaan esitys tempaisi mukaansa kuuntelemaan pikkukaupunkilaisten elämän monista käänteistä. Näyttelijät liikkuivat lavalla, lauloivat ja tanssivatkin.

Näyttelijät kulkivat joko itsenäisesti tai hienovaraisesti ohjattuina esittämään monologejaan spottivaloon sijoitetun maton päälle. Näytellessä vain tämä ohjaaminen ja rekvisiitan ojentaminen paljasti osan esiintyjistä olevan täysin sokeita.

Näyttämön reunalla kaksi tulkkia simultaanitulkkasi esityksen viittomakielellä kuulovammaisille.

Kauniisti laulanut Eveliina Ruhalahti kertoi esityksen jälkeen näytelleensä teatteriryhmässä nelisen vuotta.

Näytteleminen on antanut hänelle rohkeutta ja esiintymisvarmuutta ja auttanut löytämään uusia vahvuuksia.

- Esiintyessä aina vähän jännittää, mutta täällä oli hyvät energiat. Yleisön läsnäolon aisti, kehui Ruhalahti Anniksen tunnelmaa.

Hän lisäsi teatterin tarjoavan itselleen kanavan tuoda esiin omakohtaista sanottavaa ja sisällä eläviä säveliä.

- Haluamme näyttää, että voimme olla myös kulttuurin tekijöitä, emme vain vastaanottajia, kommentoi ohjaaja Santtu Salminen esityksen jälkeen. Hän kehotti kaikkia taiteesta kiinnostuneita erityisryhmiä luomaan omia esityksiään.

Porilaiset Miia Hautamäki ja Tiina Tiainen tulivat Mukavammaksi-kulttuuripäiville nimenomaan seuraamaan tätä esitystä sekä Pekka Heikkisen tulkitsemaa -monologia. Hautamäki piti Sokkelon näytelmää koskettavana.

- Se oli todella hyvä. Esityksessä oli monenlaisia ihmiskohtaloita ja tapoja kohdella toisia ihmisiä, Tiainen sanoi.

Hänestä Mukavammaksi-kulttuuripäivien kaltaiset tapahtumat ovat tärkeitä: Täällä otetaan kuulo- ja näkövammaiset huomioon, ja uuden hissin ansiosta kaikkien osallistuminen on entistä helpompaa.

- Jos tapahtuma on ensi vuonna, tulen uudestaan, lupasi ensikertalainen Hautamäki.

***



Leike Ilkka - lehdestä Pohjanmaa 24.2. 2011 /





Spoon Riverin ihmisten äänet

Pimeys, ukkonen jyrähtelee, salamat leiskuvat. Majatalon isäntä torkkuu penkillä, piika pöydässä ja posetiivari pää soitintaan vasten.
Pimeydestä kuuluu huuto: "Tännepäin, tuolta pilkottaa valoa!". Joukko eksyneitä kompuroi majatalon suojaan.

SEINÄJOKI Joukko pikkukaupungin asukkeja harhailee tästä elämästä poistuttuaan matkalla tuonpuoleiseen. Onko kysymyksessä siis jonkinlainen makaaberi zombitarina?

Ei. Näyttämöllä on tamperelainen Näkövammaisteatteri Sokkelo ja alkamassa on esitys, joka pohjautuu Edgar Lee Mastersin klassikkoon Spoon River antologia. Erkki Auran sovituksena se on saanut lisänimen Lemmenjoki.

- Jokainen rooli on tavallaan pienoisdraama, monologi, joiden kohtaamisesta syntyy nokkelaa dialogia ja draamaa, ohjaaja kuvailee.

Mastersin vapaamittainen runoteos on vuodelta 1915. Siinä parisataa pikkukaupungin kuollutta asukasta runoilee hautakivensä muistokirjoituksen. Teos on samalla kertaa syvällisen koskettava ja humoristinen.

Esitys on tekstilähtökohdastaan huolimatta toiminnallinen. Se sisältää musiikillisia väliheittoja, temaattisia siltoja.

- Olemme antaneet tilaa improvisaation tyyppiselle toiminnalle, vaikka esitys ei olekaan improvisoitua.

Esitys elää sananmukaisesti ajassa. Siitä ovat osoituksena päivän lehdet, jotka tuovat viestiä tämänpuoleisesta.

Sokkelon periaatteena on sen toimintaan osallistuvien oman luovuuden ja ohjatun taiteellisen työskentelyn yhdistäminen. Lähtökohtana on näyttelijän oma persoona.

Sokkelon näyttelijät ovat amatöörejä, mutta työtavassa pyritään ylittämään amatööriteatterin tyypilliset ongelmat esimerkiksi äänenkäytössä.

- Jokainen harjoitus on itsenäinen tapahtuma, jossa pyritään oman luovuuden herättämiseen ja ilmaisun tukosten poistamiseen.

Auran kirjoittama ja säveltämä teos on siis hahmollaan olemassa, mutta se elää ja kehittyy harjoitusprosessin ajan. Osittain kuljetaan näyttelijöiden luovuuden ehdoilla, osittain ohjaajan näkemysten mukaan.

Tässä työtavassa valmis teksti ja musiikki eivät ole päämäärä. Muoto ja sisältö elävät luovasti ryhmän mukana. Varsinainen esitystilanne voi sisältää myös väljyyttä ja mahdollisuuksia improvisaatiolle. Ohjaaja on koko ajan itse läsnä myös esitysten aikana näyttämöllä.

Näkövammaiset ja sokeat käyvät aktiivisesti teatterissa.
Kuvailutulkinta on keino, jolla voidaan selventää ja syventää
teatteriesitystäa. Näkövammaisella on kuuloke, johon kuvailutulkki puhuu toiminnan pääpiirteet esityksen aikana.

Tulkkeja koulutetaan meillä harvakseltaan. Joukossa on myös eräitä ammattinäyttelijöitä, joita tämänkaltainen kokemuksellinen työskentely kiinnostaa.

- Valitettavasti vain kuvailutulkkauksen tekniset valmiudet ja kustannukset ovat vielä ongelmia, Erkki Aura kertoo.
Sokkelo Seinäjoen nuorisokeskuksen (vanha kaupunginteatteri) näyttämöllä lauantaina 26.2 klo 18.00. Sovitus ja ohjaus, musiikki ja säestys Erkki Aura. Tekniikka: näyttelijä Jorma Markkula.

Yksi Spoon Riverin elämänkohtaloista: nuorena Margaret Fuller Slack (Elisa Pitkäjärvi) unelmoi kirjoittamisesta. Kahdeksan lapsen synnyttämisen ja hoitamisen jälkeen aikaa siihen ei jäänyt. Hän kuoli pestessään nuorimmaisensa pyllyä.
Kuva HARJOITUKSISTA: Erkki Aura

****

Leike Pohjalainen- lehdestä Pohjanmaa

25.02.2011

Näkövammaisten teatteri vierailulla

SEINÄJOKI Joukko pikkukaupungin asukkeja harhailee tästä elämästä poistuttuaan matkalla tuonpuoleiseen. Onko kysymyksessä siis jonkinlainen makaaberi zombitarina? Ei. Näyttämöllä on tamperelainen Näkövammaisteatteri Sokkelo ja alkamassa on esitys, joka pohjautuu
Edgar Lee Mastersin klassikkoon Spoon River antologia. Erkki Auran sovituksena se on saanut lisänimen Lemmenjoki.

- Jokainen rooli on tavallaan pienoisdraama, monologi, joiden kohtaamisesta syntyy nokkelaa dialogia ja draamaa, ohjaaja kuvailee.

Mastersin vapaamittainen runoteos on vuodelta 1915. Siinä parisataa pikkukaupungin kuollutta asukasta runoilee hautakivensä muistokirjoituksen. Teos on samalla kertaa syvällisen koskettava ja humoristinen.

Esitys on tekstilähtökohdastaan huolimatta toiminnallinen. Se sisältää musiikillisia väliheittoja, temaattisia siltoja, sanoo Aura, joka on myös sovittanut teoksen ja vastaa musiikista.
Sokkelon periaatteena on sen toimintaan osallistuvien oman luovuuden ja ohjatun taiteellisen työskentelyn yhdistäminen. Lähtökohtana on näyttelijän oma persoona.
Näyttelijät ovat amatöörejä, mutta työtavassa pyritään ylittämään amatööriteatterin tyypilliset ongelmat esimerkiksi äänenkäytössä, sanoo Aura, joka on johtanut Sokkeloa viisi vuotta, sen perustamisesta saakka.

Aura on vaikuttanut myös Vaasan ja Seinäjoen teattereissa. Auran kirjoittama ja säveltämä teos on siis hahmollaan olemassa, mutta se elää ja kehittyy harjoitusprosessin ajan. Osittain kuljetaan näyttelijöiden luovuuden ehdoilla, osittain ohjaajan näkemysten mukaan.

Näkövammaiset ja sokeat käyvät aktiivisesti teatterissa.
Kuvailutulkinta on keino, jolla voidaan selventää ja syventää teatteriesitystä. Näkövammaisella on kuuloke, johon kuvailutulkki puhuu toiminnan pääpiirteet esityksen aikana, Aura selvittää.
Sokkelo Seinäjoen nuorisokeskuksen näyttämöllä lauantaina 26.2 klo 18.

****

Leike Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry
KAJASTUS lehti 2 / 2011



Rakkaudesta teatteriin
Teksti: Tiina Kulmala

Näyttelijät virtaavat rajuilman saattelemana Seinäjoen Vanhan Teatterin lavalle, Spoon Riverin majataloon. Runoteoksen kuvitteellisen pikkukaupungin asukkaiden sielut ripittäytyvät ja salaisuudet alkavat paljastua Teatteri Sokkelon esityksessä.

Edgar Lee Mastersin tunnetuin runoteos, Spoon River, kuohuu elämää teatterinjohtaja Erkki Auran, 69, ohjauksessa. Teatteri Sokkelo ry on ammattijohtoinen harrastajateatteri, joka koostuu näkövammaisista, täysin sokeista ja muutamasta näkevästä näyttelijästä.

Näkövammaisista näyttelijöistä Ritva Salonen on ollut mukana Teatteri Sokkelossa alusta alkaen. Spoon River -esityksessä hän näyttelee Elsa Wertmanin, saksalaisen talonpoikaistytön ja Daisy Frazerin, elämänkolhiman laitakaupungin kulkijan roolit.

Seinäjoen Vanha Teatteri henkii tunnelmaa lauantai-illan hämärässä. Erkki Aura luotsaa ohjaamaansa näkövammaisteatteriryhmää taidolla ja kokemuksella. Vanha Teatteri on paikkana miehelle tuttu, koska hän on työskennellyt Seinäjoen Kaupunginteatterissa lähes koko 1980-luvun.

- Pirkkalaiskirjailijat ry:n ja näkövammaisten tapaaminen vuonna 2005 synnytti Teatteri Sokkelon, Erkki Aura kertoo, ja puheesta paljastuu innostus luovan toiminnan ulottamisesta yli rajojen jokaiselle, joka sitä haluaa tehdä, nähdä ja kuulla.

Palkaksi hyvä mieli

Teatteri Sokkelo on toinen ammattimaisesti johdettu ja vakituisesti toimiva näkövammaisteatteri. Toinen on Näkövammaisten Kulttuuripalvelun Näkövammaisteatteri.

Sokkelo perustettiin maaliskuussa 2006 ja se rekisteröityi yhdistykseksi 2010. Siitä lähtien Teatteriyhdistys Sokkelo on järjestänyt teatteritoimintaan liittyvää tiedotusta, luentoja, kursseja ja muuta koulutusta näkövammaisille ja heidän toiminnastaan kiinnostuneille.

Erkki Aura on ohjannut teatteria alusta lähtien.

- Ihmiset eivät ainoastaan tule katsomaan näytelmää, vaan myös näyttelijöitä, hän sanoo.

Raha ei ratkaise teatterinjohtajan työskentelyä näkövammaisten harrastajanäyttelijöiden parissa. Hän ei saa varsinaista palkkaa, mutta hyvä mieli palkitsee. Luovuus siivittää häntä yhä uusiin teoksiin, vaikka takana on jo lähes sata näytelmää ja musiikkikappaleitakin noin 1500.

Sokkelo luovii

Toimintaan pyritään keräämään taskurahoja järjestämällä maksullisia teatteriesityksiä. Pieniin tilaisuuksiin heiltä löytyy myös musiikki- ja lausuntaohjelmaa.

Ensimmäinen esitys pohjautui Maria Jotunin teokseen Miehen kylkiluu. Tämän jälkeen vuonna 2007 aloitettiin työskentely Spoon River Antologian kanssa. Näitä ovat seuranneet näytelmät Sinä Minä Hän ja Valkoisen kepin matkassa.

- Valkoisen kepin matkassa on Tampereen seudun Näkövammaiset ry:n 100-vuotisjuhlanäytelmä, Aura kertoo.

Sokkelo Suomesta

Erkki Aura ohjaa, käsikirjoittaa ja säveltää Teatteri Sokkelon esityksiä, joissa hän myös näyttelee. Musiikkinäytelmiä on nähty ja tulevaisuudessakin varmasti nähdään erilaisissa tilaisuuksissa, seurakuntakodeissa, työväenopistoissa, hotelleissa ja näkövammaisyhdistyksien järjestämissä tapahtumissa.

Teatteri Sokkelo toimii Tampereella, ja tamperelaiset pääsevät useimmin nauttimaan ainutlaatuisista esityksistä.

- Sokkelo kiertää kyllä ympäri maata ja suunnitelmissa on näytökset ulkomaillakin. Spoon River on esitetty myös englanniksi Retina Internationalin 30-vuotisjuhlassa Helsingissä vuonna 2008.

Pienikin on suurta

Teatteriyhdistys Sokkelossa näyttelee toistakymmentä näkövammaista tai sokeaa. Mukana on muutama näkevä näyttelijä, jotka toimivat myös oppaina.

Näyttelijäkaarti koostuu ihmisistä, joiden persoona ja fysiikka vaihtelevat. Esityksistä löytyy aina rehellistä rosoa ja särmää. Luovuus ei katoa koskaan näkövammaisten kanssa työskenneltäessä. Heidän on näyttämöllä aistittava oma tilansa muilla keinoin kuin näköaistillaan, mikä tekee näyttelemisestä kokonaisvaltaisempaa.

Kokenut teatterimies toteaa, että aina eivät suuret ammattilaisteatterit ja kovaan ääneen kehutut näytökset ulotu esityksien parhaimmistoon, vaan pienikin voi olla suurta.

Rempseä Ritva

Ritva Salonen on näytellyt Sokkelossa viisi vuotta, aina perustamisesta asti. Harjoituksiin Tampereelle Kangasalta kilometrejä kertyy 24.

- Harrastajateatterissa näytteleminen on minulle ihan ikioma harrastus, josta pidän kovasti, vaikka se aikaa vie ja voimiakin. Lisäksi matkustaminen verottaa talouttakin, mutta kaikkihan maksaa.

Näkövammaisena näyttelemistä Ritva pitää haasteellisena. Hänellä on jäljellä putkinäkö. Hämärässä sekä häikäisyssä hän on täysin sokea.

- Se on aika rankkaa, kun välillä näet jotain ja sitten taas et näekään, Salonen sanoo.

Tekstiä Ritva lukee suurennettuna. Katseen kohdistaminen ja vieraassa ympäristössä liikkuminen on hänelle vaikeaa.

Seinäjoen Vanhalla Teatterilla hän ei ollut aikaisemmin käynyt, ja ympäristö oli outo.

- Oli hämäriä pelottavia tiloja ja valaistuksen vaihtuminen näyttämöllä toi pelottavuutta esiintymiseeni, Ritva kertoo.

Pimeästä katsomosta hän ei erottanut ketään, vaan näki yleisön vasta kun täysi valaistus syttyi saliin.

- Mutta tosi haasteellista tämä näytteleminen on ja palkitsevaakin. Yhteisöllisyys ja hyvä yhteishenki näyttelijöiden keskuudessa ovat ihan käsinkosketeltavia.

Improvisointia

Spoon River pysyy ajankohtaisena. Pikkukaupungin edesmenneet asukkaat kurkistavat nykyiseen maailman menoon lukemalla uutisia lehtien palstoilta. Kohtauksessa näyttelijät pääsevät irrottelemaan ja replikoimaan pilke silmäkulmassa. Seinäjoella uutisia kerrottiin muun muassa Tangomarkkinoista ja presidentti Obamasta.

- Osat meille yleensä valitsee ohjaaja, mutta itsekin voi kyllä niihin vaikuttaa. Aluksi koin omat osani, etenkin Daisyn osan, vaikeaksi esittää, Ritva Salonen sanoo, ja väittää ettei tunne roskisdyykkarin roolissa itseään vielä aivan sinuksi.

Elsa ja Daisy

Oman kirjoituspöydän ääressä tällä hetkellä elämänkertaansa hahmottelevalta kirjoittajalta, valtakunnallisessa järjestötoiminnassa sekä vammaisneuvostossa toimivalta Ritva Saloselta vaaditaan muuntumiskykyä Elsa Wertmanin ja Daisy Frazerin rooliin.

Vaatteiden vaihto ja muuntautuminen onnistuvat kuitenkin Ritvalta hyvin. Pian sinisilmäinen, punaposkinen, iloinen ja voimakas saksalainen talonpoikaistyttö astelee parrasvaloissa.

Elsa Wertman on päässyt taloudenhoitajaksi lapsettomalle pariskunnalle. Talon isäntä viettelee Elsan ja he muhinoivat lakanan alla.

- Lakanasta teen palloksi keräten vauvan, ja isäntä pitelee rahanippua kädessään. Siihen aikaan raha ratkaisee kaiken, rahalla on suuri valta, Ritva kertoo.

Talon rouva ostaa lapsen Elsalta. Myöhemmin taloudenhoitaja ylpeänä, mutta surullisena, seuraa sivusta poikansa varttumista menestyväksi poliitikoksi.

Toisessa roolissaan Ritva hoippuroi mustassa kuluneessa hameessa, puserossa ja risaisessa valkoisessa villatakissa. Daisy Frazer lennättää pullokassia kädessään ja pitelee Moppe-koiraansa narun päässä.

- Moppe on tehty kahdesta ruskeasta peruukista ja rievusta, joka lämmittää selkää. Naru toimii talutushihnana.

Köhivä-ääninen pullojenkerääjä ei ole tyhmä, vaan ovela, aikaansa seuraava ihminen, joka köyhänä kerjääjänä on aina haastettuna oikeuden eteen.

Lemmenjoki

- Spoon ei tässä tarkoita lusikkaa, vaan cherokee-kielellä "lempeä", Erkki Aura toteaa esityksen aluksi.

Hän onkin nimennyt teoksensa Lemmenjoeksi.

Edgar Lee Masters nimesi kuvitteellisen pikkukaupungin Spoon Riveriksi asuinpaikkansa ohitse virtaavan joen mukaan. Teoksessa käsitellään vapaamittaisissa runoissa yli kahden sadan erillisen henkilöhahmon kohtaloa. Näistä Sokkelon Seinäjoen esitykseen on valittu tulkittavaksi 22 tarinaa.

Mastersin klassikkoteoksesta löytyy yhtymäkohtia muutenkin hänen kahteen asuinkaupunkiinsa, Petersburgiin ja Lewistowniin. Teosta pidetään kostona kaupunkien ahdasmielisyydelle ja tekopyhyydelle.

Haudan takana paljastuvat myös todelliset kuolinsyyt ja muut salaisuudet, kun rangaistuksen vaaraa ei enää ole. Teoksessa esiintyvien henkilöiden nimet löytyvätkin todellisuudessa hautakivistä runoilijan kotikaupunkien hautausmaalta.

Spoon River antologia ilmestyi vuonna 1915. Antologian on suomentanut Arvo Turtiainen ja Tammi julkaisi sen vuonna 1947.

Musiikki nivoo tarinaa

Aura on säveltänyt Spoon Riverin musiikin, joka tukee tunnelmaa ja sitoo tarinat yhteen. Hän säestää lauluja kitaralla ja kuljettaa lennokkaasti esitystä eteenpäin.

Roolin näytelmässä saa myös yli sata vuotta palvellut levyposetiivi. Soittopelin omistaa hämeenlinnalainen Teuvo Ylitalo. Mies on sokea posetiivimestari Suomessa ja alan ainoa ammattilainen. Hänellä on soittamisesta taskussaan Euroopan mestaruus.

Näytelmän aikana Erkki Aura veivaa posetiivia silloin kun ehtii, koska varsinainen posetiivin soittaja joutui jättämään tehtävänsä sairastuttuaan.

- Levyposetiiveja löytyy Suomesta vain tämä yksi harvinaisuus. Levyposetiivi on gramofonin edeltäjä, ohjaaja kertoo soittamastaan aarteesta.

Mittava elämäntyö

Filosofian maisteri Erkki Aura on toiminut teatterialalla johtajana ja ohjaajana muun muassa Vaasan Suomalaisessa, Riihimäen, Kokkolan ja Seinäjoen Kaupunginteattereissa. Auran ura on kestänyt jo lähes puoli vuosisataa. Hän valmistui Tampereen yliopiston draamastudiosta 1968.

Hän on myös ohjannut, kirjoittanut, lavastanut, näytellyt ja tehnyt musiikkia ammattilais- ja harrastajateattereissa. Hänen luovuutensa on päässyt esille myös useissa freelancer-produktioissa.

Tampereen yliopiston kirjaston arkistoon perustettiin Erkki Auran käsikirjoituskokoelma 1992. Hän on lahjoittanut teoksiaan jo toista hyllymetriä ja kokoelmaa on tarkoitus täydentää.

Aura on kirjoittanut näytelmien lisäksi kuunnelmia, runoja, novelleja, kirjoja sekä tutkielmia draamasta ja teatterista.

Kuva: Yhteiskuva sekä yksittäisiä kuvia Kajastus-lehdessä

- Seuraava projekti on ooppera Silmät. Siinä kuullaan myös ammattilaulajia. Tarkoitus on tehdä teatteriyhteistyötä näkevien ja näkövammaisten näyttelijöiden kanssa, mies kertoo.

Ensi-ilta nähdään elokuussa 2.8. Tampereen teatterikesässä 2011.

****************************************


Uutispäivä DemariViikko-HämeViikko Pohjois-Karjala Keski-Suomen
ViikkoViikko-VapausViikko-EteenpäinPirkanmaan 9.6. 2011



Kuva ja teksti: Pertti Julkunen
Kuva Erkki Aura sanoo, etä näkövammaiset tekevät teatterimaista
teatteria

ÖISET SILMÄT

Teatterinjohtaja Erkki Aura muistelee tamperelaisen
näkövammaisteatteri Sokkelon äskeistä esitystä. Näyttelijät ovat
sokeita ja näkövammaisia teatterin harrastajia. Yleisönä oli lähes sata
sokeaa tai näkövammaista hierojaa tai fysioterapeuttia eri puolilta
Suomea. Esityksen ytimenä on Kangasalan köyhäintalon ruokalista
vuodelta 1890.

Toimintamme avain ja työmme oikeutus on siinä, että näkövammaisten
tekemä teatteri voi tarjota näkeville kokemuksia, joita näkevien tekemä
teatteri ei välttämättä avaa. - Se ruokalista on aito. Me näytimme
kohtauksen köyhäinhuollosta kaikkine keiton jakoineen, lautasineen ja
kauhoineen. Köyhien ja sokeiden kohtaus villiinnytti yleisön.
Vastaanotto oli kuin rock-konsertissa. Sellaista sattuu meille silloin
tällöin.

Vuodesta 2006 toiminut Sokkelo on esiintynyt enimmäkseen
näkövammaisille. Näkeviä on ollut mukana saattajina. Hyvä vastaanotto
rohkaisee laajemmalle. Nyt Sokkelo harjoittelee Auran kirjoittamaa ja
säveltämää näkeville tarkoitettua oopperaa "Silmät", joka saa ensi-
iltansa Tampereen teatterikesässä.

- Toimintamme avain ja työmme oikeutus on siinä, että näkövammaisten
tekemä teatteri voi tarjota näkeville kokemuksia, joita näkevien tekemä
teatteri ei välttämättä avaa.

Tahto tuntuu rytmissä

Aura kertoo, että monet näkövammaiset käyvät paljon "normaalissa",
näkeville tarkoitetussa teatterissa. Katsomossa ei tarvita kaikkia
aisteja eikä niitä tarvita myöskään näyttämöllä. Kun näyttelijät ovat
näkövammaisia, niin esityksen suhde yleisöön muuttuu:

- Se korostuu ennen kaikkea rytmiikassa. Se tuntuu taukojen ja
toiminnan välisessä suhteessa heti. Kun näkö puuttuu, niin rytmi
muuttuu. Toiminta on toisella tavalla polyrytmistä. Liikunta on
kokonaisvaltaisempaa.

Rytmi ratkaisee jokaisessa teatteriesityksessä sen, miten tekijöiden
pyrkimykset pääsevät oikeuksiinsa. Tavallisessa teatterissa rytmi voi
toimia piiloisesti. Vammaisten teatterissa se astuu esiin. Onko
sokeiden teatteri siis teatterillisempaa teatteria kuin näkevien tekemä
teatteri?

- Kyllä on! Samalla tavalla kuin mustavalkoinen valokuva on
valokuvallisempi kuin värikuva. Me osoitamme, että teatterissa ei ole
kyse pelkästään muotoon sidotusta esityksestä. Sävyt syntyvät
syvemmällä. Teksti ja musiikki ovat minun tekemiäni, mutta se muoto,
millä ne tulevat ulos, on lopulta näyttelijän omaa luomusta.

Kohti mielistelemätöntä teatteria

Eri tavoilla aistivien kohtaaminen alkoi vaikuttaa Auran työhön 1980-
luvulla, kun hän toimi Seinäjoella teatterinjohtajana:

- Aloin kirjoittaa Seinäjoen kaupunginteatterille näytelmiä, joissa
oli outoja arkkityyppisiä rooleja. Ne näytelmät ovat sinänsä melko
realistisia, mutta niiden sisällä on rooleja, jotka kantavat outoja
käsiteitä.

- Sovitin näkövammaisia rooleja myös muiden kirjoittamiin näytelmiin.
Ensimmäinen tuli Hella Wuolijoen Niskavuoren Hetaan. Tein
kirkkoherrasta sokean. Ja jumalauta kun se toimi hyvin! Se on tyhjä
rooli Wuolijoen jäljiltä. Näkevänä höpsö, pieni, tossun alla oleva
pappi täydentää kylägalleriaa. Sokeana kirkkoherra toimi näyttämöllä
tapahtuvan fyysisen läsnäolon rajaajana, esityshetken ja sen
havaitsemisen välisen prosessin muuttajana.

Auran tekemässä Hetassa näkevä esitti sokeaa. Asiat muuttuvat vielä
enemmän, kun sokea esittää näkevää. Katsojien on pakko jännittää, miten
näyttelijät selviytyvät. Viritykset kohoavat. Tärkeintä Auran mielestä
on, että näkeville ammattilaisille ominainen suosion tavoittelun tapa
katoaa:

- Ammattinäyttelijä kerää paketin keinoja, joita hän käyttää suosion
tavoittelussa. Kun hän huomaa, että tällä keinolla minä saan sympatiaa,
niin hän alkaa toistaa sitä. Se ei ole pelkkää manerisoitumista, vaan
yleisön ja itsen manipulointia.

Näkövammaisten teatterissa mielistelyn automaatti on Auran mukaan
kytketty pois päältä, koska molemminpuolinen näköyhteys puuttuu.
Sokeiden teatterin katsojan on aluksi pakko kysyä mielessään, mistä
tässä oikein on kysymys. Näkövammaisteatteri näyttää esimerkkiä.
Luomisen prosessin ensimmäiseen hetkeen vievien kysymysten pitäisi olla
kaiken teatterin lähtökohtana.

- Jonkin asian pitää olla niin tärkeä, niin voimakas, niin
ongelmallinen ja niin kysymyksiä ja ristiriitoja herättävä, että se
panee näyttelijäntyön luomisprosessin pyörimään ympärilleen. Se ei
tarkoita, että esityksen pitäisi olla välttämättä osoitteleva ja
provosoiva. Polttava ongelma voi pyörittää myös kevyttä tai pehmeän
tuntuiseksi tehtyä esitystä. Mutta ilman sitä kokemusta on hyödytöntä
tehdä teatteria.

Sokko-ooppera katselee "normaalia" ihmistä

Aura kertoo, että monet näkövammaiset ovat erittäin rohkeita
liikenteessä ja maailmanmatkoilla. Niinpä myös oopperan lavalle saadaan
liikettä, vaikka näyttelijät eivät näe seiniä, ramppia, lavasteita
eivätkä toisiaan.

- Sokeus voi olla hallinnassa oleva asia, mutta siihen liittyy usein
muita, erittäin vaarallisia ongelmia. Näkövamma on usein muun sairauden
aiheuttama ja aiheuttaa muita sairauksia. Harjoituksiin tulee joskus
näyttelijä suoraan sairaalahoidosta. Sokeus täytyy suhteuttaa elämän
kokonaistilanteeseen. Kun selkärankasyöpä on vienyt näön, niin
vammaisen elämänkumppanin kirjoittamat runot tuovat iloa.

Aura sanoo, että niillä, jotka haluavat ilmaista itseään, on oltava
siihen oikeus. "Silmät" -ooppera on näyttö siitä, miten
harrastajajoukko voi tehdä suuren musiikkiteoksen ilman rahoitusta ja
isoa orkesteria. Näkevä mezzosopraano ja pianisti Maria Rajakorpi sekä
Aura ovat työryhmän ainoat ammattilaiset. Joillakin näyttelijöillä on
kokemusta laulamisesta, jotkut eivät ole laulaneet koskaan, kertoo
Aura:

- Tavoittelemme arkista polyfoniaa, jota tavallisessa oopperassa ei
yleensä ole. Tästä tulee karkeampi, eeppisempi, kansanoopperamaisempi,
kabareemaisempi, brechtiläisempi kuin perinteiset oopperat. Kaikkia
lauluja ei lauleta oopperamaisen puhtaasti. Veisaamme välillä heavy-
rockin sävytyksillä. Käytämme laulun lisäksi muuta soivaa ihmisääntä.
Näytämme, että rohkeus on luovan esityksen perusmuoto.

Aura kuvailee "Silmät" -oopperaa science fictioniksi, jonka maailmassa
vallitsee "dadaistinen tilanne". Andromedan tähtisumuun on perustettu
tuhat vuotta sitten maapallon synteettinen sisarplaneetta "Uusi
Tellus", jonne on siirtynyt ihmisiä. Kontaktit ovat olleet poikki,
mutta nyt ne palautetaan. Uuden Telluksen hallitsijat kutsuvat
vieraakseen vanhan maan asukkaita edustavan delegaation. Ajatukset
kääntyvät siihen, miten robotisoituva digimaailma kohtelee tuoksuvaa,
tuntuvaa ja kuuluvaa orgaanista elämää täällä vanhan pallon pinnalla.
Sarjakuvamainen teos ottaa esiin myös edustuksellisen demokratian
ongelman. Minkälainen delegaatio edustaisi tärveltyvän maapallon
normaaliväestöä parhaalla tavalla?

Pertti Julkunen
Viikko Pohjois-Karjala


****************************************

Tässä alla keskiviikon 20.7. 2011 Aamulehden tori sivulta leike
lehtikirjoituksesta. Teksti ja kuvat professori Pertti Julkunen tehnyt
Aleksis Kiven kadulla keväälläl tekemästään haastattelusta Erkki
Aura.

Silmät oopperan lavalla

Teatterinjohtaja Erkki Auran mukaan teatterin kokemiseen tai
tekemiseen ei tarvita kaikkia aisteja. Kuva: Pertti
JulkunenTeatterinjohtaja Erkki Aura muistelee äskeistä esitystä.

Yleisönä oli lähes sata sokeaa tai näkövammaista hierojaa ja
fysioterapeuttia.

Esityksen ytimenä on Kangasalan köyhäintalon ruokalista vuodelta
1890.

??Me näytimme kohtauksen köyhäinhuollosta kaikkine keiton jakoineen,
lautasineen ja kauhoineen. Köyhien, nälkäisten ja sokeiden kohtaus
villiinnytti yleisön. Vastaanotto oli kuin rock-konsertissa. Sellaista
sattuu meille silloin tällöin.

Teatteri Sokkelon näyttelijät ovat sokeita ja näkövammaisia teatterin
harrastajia. Vuodesta 2006 toiminut Sokkelo on esiintynyt enimmäkseen
näkövammaisille. Näkeviä on ollut mukana saattajina.

Nyt Sokkelo harjoittelee Auran kirjoittamaa ja säveltämää näkeville
tarkoitettua oopperaa Silmät, joka saa ensi-iltansa Tampereen
Teatterikesässä.

??Näkövammaisten teatteri voi tarjota myös näkeville kokemuksia, joita
näkevien tekemä teatteri ei välttämättä avaa.

Tavallisessa teatterissa rytmi voi toimia piiloisesti.
Vammaisteatterissa se astuu esiin.

Onko sokeiden teatteri siis teatterillisempaa teatteria kuin näkevien
tekemä?

??Kyllä on! Samalla tavalla kuin mustavalkoinen valokuva on
valokuvallisempi kuin värikuva.

Aura kertoo, että monet näkövammaiset käyvät paljon ?normaalissa?,
näkeville tarkoitetussa teatterissa. Teatterin kokemiseen ei tarvita
kaikkia aisteja.

Niitä ei tarvita myöskään sen tekemiseen. Vammaiset harrastajat
päinvastoin välttyvät joiltakin ammattilaisia vaivaavilta
heikkouksilta.

??Ammattinäyttelijä kerää paketin keinoja, joita hän käyttää suosion
tavoittelussa. Kun hän huomaa, että tällä keinolla minä saan sympatiaa,
niin hän alkaa toistaa sitä.

Oopperan lavalle saadaan liikettä, vaikka näyttelijät eivät näe
seiniä, ramppia, lavasteita eivätkä toisiaan.

Silmät-ooppera on näyttö siitä, miten harrastajajoukko voi tehdä
suuren musiikkiteoksen ilman rahoitusta ja isoa orkesteria.

Joillakin näyttelijöillä on kokemusta laulamisesta, jotkut eivät ole
laulaneet koskaan.

??Tavoittelemme arkista polyfoniaa, jota tavallisessa oopperassa ei
yleensä ole, kertoo Aura.

Aura kuvailee Silmät-oopperaa science fictioniksi, jonka maailmassa
vallitsee ?dadaistinen tilanne?. Andromedan tähtisumuun on perustettu
tuhat vuotta sitten maapallon synteettinen sisarplaneetta Uusi Tellus,
jonne on siirtynyt ihmisiä. Kontaktit ovat olleet poikki, mutta nyt ne
palautetaan.

Uuden Telluksen hallitsijat kutsuvat vieraakseen vanhan maan asukkaita
edustavan delegaation. Sarjakuvamainen teos ottaa esiin myös
edustuksellisen demokratian ongelman. Minkälainen delegaatio edustaisi
tärveltyvän maapallon normaaliväestöä parhaalla tavalla?

Toisessa kuvassa Lilja Stenius, Antti Siren, Erkki Aura ja Kimmo
Sääskilahti

Pertti Julkunen

****************************************

Airut-lehti 1.9.2011

Sokko-ooppera avasi silmiä

Teksti Hannes Tiira
Kuva Teatteriryhmä Sokkelo

Teatterijohtaja Erkki Aura on ohjannut, käsikirjoittanut, säveltänyt
ja lavastanut musiikkinäytelmän, joka on saanut nimekseen Sokko-ooppera
Silmät. Esitys on elämyksellinen aikamatka, joka tehdään keinoplaneetta
Uuden Telluksen tiloissa ajattomassa ajassa, jonne saapuu joukko Vanhan
Maapallon ihmisiä.

Oopperan esitti Tampereen Hällä-näyttämöllä teatteriryhmä Sokkelo.
Vuonna 2006 perustetun harrastajateatterin näyttelijät ovat enimmäkseen
näkövammaisia, osa täysin sokeita. Erkki Aura tuntuu trimmanneen
ryhmänsä hyvään iskuun. Lähes täyden Hällä-näyttämön yleisö palkitsi
esityksen lukuisin väli- ja riehakkain päätösaplodein. Lopuksi
ihailijat olivat vähällä hukuttaa näyttelijät ruusumereen.

Mielestäni parasta näytelmässä on sen idea. Erkki Auran teksti tekee
oikeutta oopperan nimelle: katselemmepa maailmaa sokein tai näkevin
silmin, näemme todellisuuden eri tavoin. Ei kaikki ole, miltä näyttää,
ei, vaikka silmä kirkkaassa päivänvalossa katselisi. Silmät välittävät
tietoisuuteen hyvin pienen osan kaikkeudesta. Tuo osakin värittyy eri
sävyin riippuen siitä, kuka katselee ja minkä näkökulman hän
valitsee.

Lukuisat yllätykset ilmentävät tätä perusnäkemystä. Loppuyllätys,
eräänlainen valeloppu, suorastaan hätkähdytti. Minä en ollut ainoa
"väärässä paikassa taputtanut." Näyttämöltä tuli vielä jotain linjalla
Seppo Saarinen - Arto Kurvinen. Enpä kerro, mitä. Oopperalla on
esityskertoja jäljellä.

Teknisesti Erkki Auraa odottaa kaikesta edistyksestä huolimatta
melkoinen työsarka. Sokkelon taso on noussut, mutta laululliseen
puoleen ja esimerkiksi vuorosanojen muistamiseen on syytä kiinnittää
huomio. Kuiskaajaa tarvittiin harrastajateatterinkin olot huomioiden
liian paljon.

Kuvateksti
Sokkelon väki yhteiskuvassa. Edessä ohjaaja Erkki Aura.

****************************************



JULISTE ETUSIVULLA / ESITTELY


****

Leike: RONDO- Classic musiikkilehti 12 / 2011 28.11. 2011
Toimittaja Anna Eveliina Hänninen

Sokkelo luo oman tiensä luovuuteen

Tamperelaisen Teatteri Sokkelon esiintyjät todistavat, ettei näkövamma
kahlitse ilmaisuvoimaa.

Teatteri Sokkelo syntyi 2006 Tampereelle sattumalta, kun ohjaaja Erkki
Aura yhdessä kolmen kirjailijan kanssa halusi kokeilla jotain uutta
näkövammaisten tapahtumaan. Kipinä syttyi, ja nyt Teatteriyhdistys
Sokkelo ry kokoontuu viikoittain harjoittelemaan.
Sokkelo on Suomen ainoa näkövammaisteatteri, jota johtaa teatterialan
ammattilainen. Erkki Aura on tehnyt 60-luvulta saakka teatteria niin
ammattilaisten kuin harrastajien kanssa.
?Halusin ottaa Sokkelon hoteisiini, sillä tämä edustaa uutta
näkökulmaa teatteriin. Draaman tekeminen tällaisista lähtökohdista on
saanut minut ajattelemaan syvemmin ja uudella tavalla?, Aura sanoo.
Erkki Aura on säveltänyt moniin teoksiinsa musiikin ja myös Sokkelo
esittää paljon musiikkiteatteria.
?Musiikin ilmaisukeinot ovat lavalla yhtä tehokkaita kuin
liikkeenkin. Musiikki ei ole jokin draamasta ja ohjauksesta erillinen
taiteen muoto, vaan ne kaikki asettuvat roolien mukana samaan virtaan?,
hän sanoo.
Teatteri Sokkelolla on ohjelmistossaan monologeja ja
musiikkinäytelmiä, koko ryhmälle tai pienemmille kokoonpanoille. Niitä
esitetään muun muassa teatterisaleissa ja hoitokodeissa, niin
näkövammaisille kuin näkeville katsojille.
Ilmaisu lähtee kokemuksesta
Tällä hetkellä Sokkelossa esiintyy 10 näkövammaista ja 6 normaalisti
näkevää. Erkki Auran mukaan Sokkelo toimii näkövammaisten ehdoilla,
mutta näkövammaisuutta ei korosteta.
?Näyttelijöillä on näkökykyä täysin sokeasta normaalinäköiseen.
Sokkelossa eri tavalla aistivat toimivat yhdessä, emme toimi vain
näkövammaisia varten?, Erkki Aura sanoo.
Näkövammaisella esiintyjällä on ilmaisussaan käytettävissä maailma,
johon näkevä ei omien kokemustensa kautta pääse.
?Näyttelijällä, joka ei näe, on kuulo- ja kosketusaistin kautta
toisenlainen olemisen kokemus. On hyvä muistaa, ettei näön puute ole
se, mitä näkövammaiset itsestään ensimmäisenä ajattelevat. Sokean
tehtävä ei ole esittää aina sokeaa ja pyöritellä jatkuvasti sokeuden
stigmaa.?
Antti Sirén on ollut mukana Sokkelon toiminnassa alusta lähtien. Hän
pystyy näkemään hämärästi, mutta ei uskaltaudu oman näkökykynsä varassa
esimerkiksi kaupungille.
?Kun näkö menee, elämästä lohkaistaan paljon pois. Siihen tilalle piti
saada jotain, ja Sokkelossa olen saanut ilmaisulle tilaa. Hirveän ujo
olen ollut aina, mutta täällä se on karissut. Lavayhteistyö kehittää ja
saa rohkeutta, ettei jää yksin nurkkaan. Olen oppinut, ettei
heikkonäköisyys ei ole ilmaisulle este, vaan oikeastaan kannustin.
Nuorena lauloin kadettikuorossa, mutta sen jälkeen olin 40 vuotta
laulamatta. On ilo esiintyä jälleen?, Sirén sanoo.
Näkövammaisten kanssa työskentely on vaatinut myös ohjaajaa löytämään
uusia tapoja harjoittaa esiintyjiä.
?Olen tottunut ohjaamaan visualisoinnin kautta. Huomasin kuitenkin
pian, että näkövammaiselle ei voi näyttää mallia, että tee näin. Täytyy
kuvailla selkeästi sekä ottaa rohkeammin fyysinen kontakti, ottaa
kädestä ja ohjata?, Aura sanoo.
Näkövamma ei estä liikkumasta lavalla. Esimerkiksi Sokkelon uudessa
Sokko-oopperassa Silmät tehdään koreografioita, kontataan lattialla,
pyöritään sateenvarjot käsissä ja riehaannutaan. Kun lavalla pitää
liikkua, paremmin näkevä ohjaa vaivihkaa kädestä. Lavan etureunassa
oleva valokaapeli auttaa heikkonäköisiä näkemään lavan reunan. Silti
myös täysin sokeat osaavat kohdistaa sanansa ja katseensa oikeaan
suuntaan:
?Hipaisu tai pieni rykäisy auttaa hahmottamaan, missä toinen seisoo.
Sen jälkeen ei saa liikkua. Jos toinen liikkuu metrin, puhuu ohi
metrin?, Antti Sirén sanoo.
Aura kirjoittaa usein teoksiinsa roolin myös itselleen, osittain
käytännön syistä.
?Oma roolini on usein hieman improvisoitu. Esimerkiksi Silmät-oopperan
Narrina voin kulkea lavalla ohjaamassa esityksen aikana?, Erkki Aura
sanoo.

Laulussa saa kuulua persoona

Vuorosanojen ja laulujen opettelussa apuna on cd, jolle harjoiteltava
teos on äänitetty. Mezzosopraano Maria Rajakorpi on ollut
ammattilaisena auttamassa Silmät-oopperan modernien melodioiden
opettelussa.
?Sävellyksilleni on tyypillistä muun muassa jazz-pohjaiset
sointurakenteet, jotka pistävät harrastajan lujille. Monille oli alkuun
kova pala, ettei piano soita apuääntä?, Aura sanoo.
Lauluosuudet muokkautuvat laulajan taitojen mukaan.
?Silmät kestää teoksena tyylillisiä vaihteluja ja myös persoonallisia
rosoja?, Aura sanoo.
Sokkelo esittää Silmät-teoksen Tampereen lisäksi muun muassa
Helsingissä, Seinäjoella ja Kokkolassa. Koska Sokkelo kiertää ympäri
Suomen, soittimia ei voi käyttää paljon. Uudessa Sokko-ooppera Silmät
lauluja säestää piano, kitara, yli 100-vuotias ja Suomen ainoa
levyposetiivi sekä tehoste-CD.
Erkki Auran mielestä Sokkelossa on tärkeää säilyttää ilmaisun ilo,
vaikka ammattilainen vaatiikin näyttelijöiltään myös työtä.
?Luovuus kumpuaa näistä ihmisistä. Sokkelo synnyttää oman taiteensa
muodon ja sisällön, minä olen siinä vain apuna.?

Anna Eveliina Hänninen

Kuvatekstit:
sokkelo_filosofi.jpg:
Silmät-oopperassa luonnollinen ja virtuaalinen maailma törmäävät, kun
Uuden Telluksen presidentti (Tytti Kulhia-Tarvainen) kutsuu vieraakseen
ryhmän Vanhan Maapallon asukkaita, johon kuuluvat myös Filosofi (Antti
Sirén) ja Mimos (Eveliina Ruhalahti).

Sokkelo_ryhma_1.jpg:
Vaikka Sokkelo on amatööriteatteri, ammattilaiset voivat tulla apuun
esimerkiksi sairastunutta esiintyjää tuuramaan. Silmät-oopperassa
Leonardo da Vincinä laulaa basso Juha Ritalahti.

Sokkelo_posetiivari.jpg:
Yli satavuotias levyposetiivi soi Kalevi Turusen käsissä osana
oopperaa.

Sokkelo_riehaantuminen.jpg:

Näkövamma ei estä esiintyjää irrottelemasta.

Sokkelo_narrijapressa.jpg:

Erkki Aura ohjaa usein myös lavalla, tässä Uuden Telluksen presidentin
(Tytti Kulhia-Tarvainen) hovinarrina.

****************************************

Leike: Airut lehti kesäkuu 2012

SILMÄT-OOPPERA ETSII VASTAUSTA IHMISYYTEEN

Teksti: Tiina Kulmala

Näyttelijäyhdistys Sokkelo saapuu sunnuntaina 20. toukokuuta 2012
Seinäjoen Vanhalle Teatterille ja aloittaa valmistelut
Silmät-oopperan esitykseen. Aulassa odotetaan ovien aukeamista ja
pian päästäänkin saliin eturivin istumapaikoille.
Hiiskumaton hiljaisuus täyttää näyttämön, jossa viisitoista
näyttelijää on ottaneet tilansa. Kärpäslätkän läiskähdys ja esitys
lähtee vauhtiin.
___

Teatteriyhdistys Sokkelon kotipaikka on Tampere, josta käsin
näyttelijät lähtevät esiintymisreissuille. Sokkelo on Suomen ainut
ammattimaisesti johdettu ja säännöllisesti kokoontuva
näkövammaisteatteri. Alusta saakka teatterijohtajana on toiminut
Erkki Aura. Yhdistyksen puheenjohtaja Antti Siren kiittääkin
erityisesti Erkkiä, joka on luotsannut ryhmää jo kuusi vuotta ilman
palkkaa.

Teatteri elämäntyönä

Erkki Aura näyttelee, kirjoittaa, säveltää, lavastaa ja ohjaa
Sokkelonesitykset. Vaikuttaa siltä, että mies on uhrannut itsensä
teatterin alttarille. Pitkä elämäntyö teatterin parissa johtajana,
tuottoisana kirjoittajana ja säveltäjänä takaa ryhmälle ammattimaisen
osaamisen.

Aura kertoo huomioivansa näyttelijät yksilöinä, joka näkyy hänen
ohjaustyössään.

– Näkövammaisten ohjaaminen on erilaista kuin näkevien
ammattinäyttelijöiden, mutta yhtä tasa-arvoista, hän sanoo.

Näkövammaisnäyttelijöiden innostuneisuus ja heittäytyminen rooliinsa
onkin esityksessä aivan erityistä.

– Ajan henki näyttää olevan, että yksityiset teatteriryhmät esittävät
pienelle yleisölle. Yleisön määrä ei vaikuta esityksen tasoon, Aura
kertoo ja hipaisee paitaansa, joka roikkuu päällä hiestä märkänä.

Tälläkin kertaa teatterijohtaja on antanut kaikkensa näytellessään
narri Pulcinelaa.

”Keitä me olemme, mistä me tulemme, minne me menemme?”

Ooppera pohjautuu Erkki Auran ajatuksiin ihmisen eriytymisestä ja
kehittymisestä. Alussa maapallon eli Telluksen yllä leijui pimeys.
Aura kertoo myös lapsena pelänneensä pimeää ja pohtineensa paljon
ihmisyyttä.

– Ooppera muistuttaa lähinnä runollista näytelmää, jossa kohtaavat
vanhan ja uuden Telluksen väki sekä tähdistä tulleet olennot, Erkki
Aura toteaa.

Silmät-oopperassa ammattimuusikot loistavat. The Voice, tunteiden
tulkki, Sanna Vähälä laulaa ja säestää myös pianolla. Erkki Auran
soittimena on kitara. Oopperaa sävähdyttää komea ääninen Leonardo da
Vinci, jonka roolin näyttelee joko Hannu Kurki tai Juha Ritalahti.
Basso Juha Ritalahti on opiskellut laulua ja tuubansoittoa Tampereen
Konservatoriossa. Seinäjoella monien tuntema Rauno Arvola sai
osakseen olla Leonardo da Vinci, Ritalahden ja Kurjen ollessa
estyneet.

Esityksessä kuulee myös harvinaista posetiivin soittoa, posetiivarina
esiintyy Kalevi Turunen tai Erkki Aura mahdollisuuksien mukaan.
Seinäjoella posetiivia veivasi Erkki Aura Turusen ollessa estynyt.
Näyttelijättären roolin puolestaan esitti Eve Ruhalahti Lilja
Steniuksen tilalla. Varamiehitys esityksissä on hyvin kunnossa. Maata
vaivaava toukokuinen flunssa-aaltokaan ei päässyt häiritsemään
Seinäjoen oopperailtaa.

Sokkelon esityksiä

Teatteri Sokkelon ohjelmisto koostuu pääasiassa musiikkinäytelmistä.
Laulua ja lausuntaa he esittävät myös pienemmissä tilaisuuksissa.
Sokko-ooppera on valmistunut vuonna 2011 ja sitä esitetään
parhaillaan.

Uusi esitys Roolit pelissä roolipelissä tulee ensi-iltaan Tampereen
teatterikesään. Lauantaina 11. elokuuta 2012 esitys alkaa kello 14
teatteri Tapion näyttämöllä. Ne, jotka innostuvat näkemään uuden
Sokkelon esityksen voivat suunnata kohti Pirkankatu 18 Tampereelle.

Ennakkoon liput saa varattua Ritva Saloselta puhelimitse numerosta
050 574 6337 tai sähköpostitse osoitteesta ritva.salonen@suomi24.fi.
Lippuja myydään myös ovella. Lipun hinta on kaksitoista euroa.
Opiskelijat ja alle 15-vuotiaat pääsevät seuraamaan näytelmää
kahdeksalla eurolla.

Teatteriyhdistys Sokkelosta ja sen esityksistä lisätietoa löytää
internet-osoitteesta http://www.sokkelo.fi.

***

Kuvatekstit

Kuva 1. Sokkelon näyttelijöitä
Kuva 2:
Kuva 3:
****************************************

Leike: Airut lehti syyskuu 2012
Roolit Pelissä - Roolipelissä

Teksti: Annami Poivaara ja
Maija Lindgren

Näkövammaisteatteri Sokkelon ensi-ilta Tampereen teatterikesässä

Suomi on harrastajateattereiden luvattu maa. Sen huomaa varsinkin näin kesäaikaan. Näkövammaisteatteri Sokkelo on ottanut siinä joukossa oman paikkansa. Se toi Tampereen teatterikesään uuden yllätysnäytelmän, joka tarjoaa yleisölle mahdollisuuden kurkistaa näyttelijöiden pukuhuoneeseen viimeisillä minuuteilla ennen ensi-illan jännittävää alkua.
Tällä kertaa kymmenen näyttelijää oli valmistautumassa kymmenen eri ensi-illan päärooliin ja esiripun avautumiseen yhtä aikaa. Jokaisella oli kymmenkunta viimeistä minuuttia aikaa keskittymiseen ja repliikkiensä varmistamiseen, yksityiskohtien hiomiseen sekä yllättävien, sattumanvaraisten asioiden ja ongelmien ratkaisemiseen.
Näistä aineksista syntyi parituntinen Roolit pelissä – Roolipelissä. Se oli peli, jota oli mukava seurata, vaikka ei voinut osallistua paitsi nauramalla, taputtamalla tai hengitystään pidätellen eli olemalla hengessä mukana. Esitys lähti mukavasti liikkeelle näyttelijöiden roolien esittelyllä. Ajatus oli hyvä, mutta toteutuksen olisi ehkä voinut tehdä toisinkin: koska suuri osa katsojista oli näkövammaisia, olisi ollut mukavaa, jos kukin näyttelijä olisi itse esitellyt roolinsa, jolloin olisimme samalla saaneet ääninäytteen. Mutta vauhtiin päästiin ja kaikki sujui. Ei voinut olla ihailematta, miten hienosti näyttelijät pääsivät unohdusten yli. Katsoja ei kyennyt erottamaan, koska se oli käsikirjoitukseen kuuluvaa viime hetken haparointia tai koska se oli oikea unohdus.
Rooleista seitsemän oli tässä esityksessä näkövammaisten hallussa. Puntilan isäntänä Keijo Ojala oli hyvin uskottava. Hänen letkeä olemuksensa oli kuin luotu tähän rooliin. Eveliina Ruhalahden kohdalla vähän ihmetytti, etteikö hän yksin olisi kyennyt ottamaan muutaman askeleen vai oliko kyse siitä, että viehättävää nuorta naista miehet rientävät hanakasti auttamaan. Saituri oli todella saituri: en tiedä, onko Seppo Saarisessa saiturin vikaa, mutta tosi luonteva hän oli. Hänelle oli löytynyt hyvä kaulakukkarokin. Näyttelijäkunnasta paras valinta Don Juanin rooliin oli ehdottomasti Santtu Salminen. Hänessä on rooliin sopivaa näyttävyyttä. Lopussa ollut miekkailukohtaus, joka käytiin valkoisilla kepeillä, oli häneltä hienoa työtä. Ritva Salosesta taas löytyi sitä räiskyvyyttä, mitä tarvitaan Annie Mestariampujan roolissa. Aiemmasta tiedämme, että häneltä laulukin sujuu ja vähän kaipasimme, että hyvin rytmitetyt repliikit olisivat tulleet laulaen. Tosin näinkin se oli vahva esitys, jota oli ilo seurata. Sokrates vei meidät tuhansien vuosien taa: Antti Siren toi tuoreesti tähän päivään vanhan filosofin, joka etsi päällään olevaa toogaa. Hyvä, selkeä artikulointi istui tähän rooliin. Kimmo Sääskilahtikin mukavasti vapautui loppua kohti mentäessä, vaikka alku oli vähän jäykkää. Niinpä hänenkin roolinsa sai luonnetta.
Tässä on hieno kaarti näkövammaisia harrastajateatterilaisia. Olette selkeästi antautuneet harrastuksellenne: tulos sen osoittaa. Kiitos kuuluu toki myös ohjaajalle Erkki Auralle, joka on antanut suuren työpanoksen. Oli ilo olla katsomassa teidän kaikkien suorituksia. Ahneushan kasvaa syödessä, joten jäämme odottelemaan jatkoa.

Annami Poivaara ja Maija Lindgrén
****************************************

Leike: Spoon River / Elsa Wertmanin rooli ja Teatteri Sokkelon esittely 10.12.2012 Kuntoutus- ja koulutusklinikka Premius Pikonlinna pikkujouluissa.

Mukavat kuntoutujien pikkujoulut vietetty!
12.12.2012 / Leike Premius nettisivut

Kuntoutujien pikkujoulua vietettiin Pikonlinnassa maanantaina 10.12.
Tapahtuma saavutti hurjan suosion, ja pikkujoulua viettämässä oli
kaikkineen lähes sata henkilöä.
Pikkujouluissa nautittiin aluksi joulupuuroa höysteineen sekä kahvit
jouluisen taustamusiikin siivittämänä ja laulettiin porukallakin parit
joululaulut.
Illan kohokohtia olivat kuntoutujien itse järjestämät ohjelmanumerot,
joista ensimmäisenä nähtiin kolmen eri tanssin esitys kuntoutujamme
Katja Peltosen tanssiryhmältä. Siinä alkoi yhden jos toisenkin
tanssijalkaa vipattamaan, kun katseli porukasta huokuvaa tanssimisen
iloa.

Seuraavaksi siirryimme teatteri-ilmaisun maailmaan, kun Ritva Salonen
esitti meille Elsa Wertmanin osan Edgar Lee Mastersin Spoon River
antologiasta. Kaikki hiljentyivät kuuntelemaan, ja Ritvan eläytyvään
esitykseen oli kyllä helppo tempautua mukaan. Lopulta kuin tilauksesta
helisivät jo ravintolasalissa juomalasitkin, kun esitys eteni
viimeisiin vuorosanoihin.

Musiikin pariin palasimme Ilkka Siiran lauluesityksen myötä. Ilkan
lainaamien karaokelaitteiden ja -levyjen säestämänä saatiin kuulla
erittäin erittäin hienoa laulua, ja tunnelma oli kuin tanssilavalla
konsanaan. Ja kyllähän sieltä muutama pari intoutuikin tanssin
pyörteisiin Ilkan laulujen tahdissa. Karaoke-estradi oli avoinna myös
muille halukkaille, ja olihan niitä laulajia sekä duoina että sooloina
melkein jonoksi asti. Upeita musikantteja mahtuu kuntoutujiemme
joukkoon!

Laulujen lomassa käytiin tutustumassa Premiuksen uuteen osastoon, ja
kuntoutujien tehtävänä oli ehdotella osaston huoneille nimiä.
Vieraskirjaan jätettiin samalla puumerkit muistoksi tärkeästä
vierailusta.
Laulu kaikui vielä osastovierailunkin lomassa karaokeosastolla.
Kuntoutujilta oli illan aikana tiedusteltu lappusella ehdotuksia
Premiuksen kuntoutusosaston nimeksi sekä muita terveisiä ja kysymyksiä
osastoon liittyen. Kaikkien lapun palauttaneiden kesken
suoritettiin illan päätteeksi arvonta, ja jouluisen herkkukorin voitti
Kari Vuorenmaa.
Kuntoutujien ilta oli oikein lämminhenkinen ja mukava. Kiitos kaikille
osallistujille mukanaolosta. Lisäksi erityiskiitokset vielä
aktiivisille kuntoutujille, jotka antoivat panoksensa illan
onnistumiselle esiintymisillään. Saimme myös paljon hyviä
nimiehdotuksia ? toivotaan että osastomme vihdoin löytää oman nimensä
näiden joukosta!
http://www.premius.fi

****************************************


takaisin ylös

 

 

 

 

 

 

 

hei
Kiinnostaako Teatteritoiminta?

Jäsenyys, kannatusjäsenyys?
Tule mukaan Teatteri yhdistys Sokkeloon!
Ota meihin yhteyttä ja kysy lisää.

 


   

 

  Copyright 2010 - Teatteri Sokkelo - The Finnish Blind Theatre organisation